Ei se, mitä vaan miten ja mistä lähtöisin

31.08.2021


Tuo pitää sisällään myös oman toiminnan aloittamisen. Saaden toteuttaa ja luoda itseäni aidosti omasta itsestä käsin sydäntäni kuunnellen. 

Ei sillä niinkään mitä kukin tekee, oli kyseessä sitten yksityiselämä, työ, suhde toiseen ihmiseen, vaan miten ja mikä on perimmäinen syy miksi mitäkin tekee. Millä mielellä tekee mitäkin? Mistä tekemisen tarve lähtee? Onko jokin tavoite, mistä se on peräisin? Pitäen sisällään paljon.

Tämän äärelle itse olen halunnut pysähtyä, joka edellä pyrin tekemään ja olemaan. Mikä on todellinen ja perimmäinen syy, miksi teen tai toivon jotain?

Joku voi ajatella mitä väliä sillä ja tarviiko kaikkea niin pohtia. Niin jokainen tunnustelkoon sen ihan itse. Oma näkymys on että meidän egomme on kyllä niin ovela, joka esittää toimivansa sydämestä todellisuudessa pönkittäessään kuitenkin vaan  itseään oma etu edellä tai jokin pyyntä taustalla, toisinaan jopa itsekään tiedostamatta. Sen vuoksi koen tärkeäksi kysyä mikä on perimmäinen syy jollekin tekemiselle. Omalla kohdalla tuon oivaltaminen on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi ja mahdollistanut havahtumisiin ja omaan toimintaani, edelleenkin.

Auttanut havahtumaan milloin on syytä vetää rajoja, tunteita kohdatessa, ristiriitatilanteissa, työelämässä ja monissa monissa arjen kuin työn äärellä. Tämän äärellä oleminen on myös havahduttanut toetamaan, mistä tyytymättömyyden tunne kumpuaa ja monesti perimmäinen syy ei olekaan ollut ihan puhdas tai on vaan vaatinut siihen havahtumisen kadotakseen. Tämän teeman äärelle pysähtyessä, moni tilanne on auennut oikein kaikkien kannalta, kun uskaltanut vaan katsoa itseään tarkemmin.

Tähän teemaan laitan alle kanavoinnin 27.8.2021 joka kolahti itsellenikin kovaa.

Elämää sekasorron keskellä.

Pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, röhkeyttä, sortamista ja niin paljon pelosta nousevia tunteita tässä päivässä. Kuin hätä huutoa epävarmasta huomisesta ja sitähän se on. Huolta huomisesta, taloudesta, parisuhteesta, yritystoiminnasta, perheen jäsenistä ja monista monista asioista. Kaikki pelosta lähtöisin.

Päästääkseen pelosta irti nyt on aika pysähtyä. Todella pysähtyä!! Pysähtyä omien ajatusten, tuntemusten sekä toimintaamme perustuvien asioiden äärelle, ihan kaikessa mitä elämässämme teemme. Kysyä itseltä mistä mikäkin on peräisin ja lähtöisin, niin tekeminen kuin tunteet.

Hengittää, Hengittää syvemmin, niin kauan ja syvään tietoisesti keskittyen, että keho ja mieli ei jaksa laittaa enää vastaan ja rentoutuu.

Pikkuhiljaa uskaltautua katsomaan itseään, ympärilleen ja tunnustella esiin nousevia ajatuksia ja herääviä tuntemuksia. Uskaltaa olla kääntämättä kylkeä, kun alkaa ahdistaa vaan olla ja tuntea mitä aatoksia pysähtyminen tuo tullessaan.

Nyt viimeistään alkaa olla aika jokaisen katsoa itseään peiliin, lopettaa sormella osoittelu ja kantamaan vastuuta omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta.

Lopettaa uhriutuminen, nousta omille jaloilleen ja alkaa muodostamaan uudenlaista elämää. Opetella uskomaan itseensä, kuin pieni lapsi uskoo kaikki voipaisuuteensa, pysähtyä kuuntelemaan heistä nousevaa viisautta ja ottaa vuorostaan heistä mallia, unohtamatta aikuisuuteen kuuluva vastuuta omasta toiminnasta.

Mikään, eikä kukaan voi pelastaa toisen elämää, jokaisen on itse tehtävä aloite ja saattaa se loppuun. Jokainen valitsee miten ja mistä lähtöisin toimii tekemisen ja kaiken olemisen äärellä. Matkassa voi olla erilaisia auttajia, jopa suositeltavaa, mutta vastuu on jokaisella meistä itsestämme.

Elämme huomaamatta muiden elämää vertaamalla, mitä muilla on paremmin tai enemmän. Näkemättä niitä mahdollisuuksia mitä maailmankaikkeus tarjoaa meille päivittäin ja ihan vain sen vuoksi, kun katseemme ja ajatuksemme on muualla kuin tässä hetkessä, poissa itsemme ääreltä. Surullisimmillaan katselemme mitä toisen tarjottimella on, kateuksissamme ja hädissämme nappaamme toisen lautasen tai ainakin pienen palasen. Ymmärtämättä, että voimme kyllä tarjota lautasta omanamme, mutta siihen tunteeseen ja aitoon reseptiin millä tarjotin on luotu kukaan muu ei pysty sitä tekemään. Se ei ole aitoutta, sydämestä luomista, oli se elämäämme, millä tahansa elämämme osa-alueella.

Elämme helposti palvellaksemme ja hoitaaksemme vain muita, huomaamatta omia tarpeitamme. Annamme ja annamme, polttamalla itsemme loppuun huomaamattamme. Surullisimmillaan itse apua tarvitsevana ihmiset katoavat ympäriltämme.

Elämme mitä muut tai joku sanoo, kuuntelematta itseämme, omia tunteitamme ja juuri sen takia sysäämme vastuun aina muille tai muiden syyksi. Onhan se helppoa elämistä, mutta tekeekö onnelliseksi. Aikansa varmasti, mutta jossain vaiheessa huomaa elämänsä olevan pelkkää toisten kautta elämistä ja suorittamista. Surullisimmillaan havahdumme liian myöhään omiin haaveisiin ja unelmiin, mitkä jäivät toteuttamatta.

Muistetaan kuitenkin, että koskaan ei ole liian myöhäistä, havahtumisesta kaikki lähtee.

Nyt tosiaan, jos milloin on aika pysähtyä ja kysyä itseltään mitä haluan, miten ja miksi ja lähteä toteuttamaan elämää niistä syntyvistä aatoksista. Antaen aikaa ja ollen kärsivällinen. Oli kyseessä sitten yksityiselämä, yritystoimintaa, parisuhde, joka tapauksessa lyhyesti sanottua sinun elämäsi.

Huolehtimalla itsestämme, tekemällä asioista mistä nautimme, kuuntelemalla tarpeitamme, eläen elämäämme itsestä käsin, voidakseen paremmin, vaikuttaa kaikkeen ympärillämme, ihan kaikkeen.

Uudenlaisen elämään ja toimimiseen siirtyminen vaatii rohkeutta ja luottamusta itseensä. Kaikki se on sinussa, lähempänä ja helpommin saatavilla kun uskotakaan. Jos et usko, et vielä luota itseesi. Surullisimmillaan et rakasta itseäsi riittävästi.

Uskalla siis pysähtyä, tunnustella esiin nousevia aatoksia, tuntemuksia. Mikä olisi oikea tapa lähteä muuttamaan elämää itsesi näköiseksi, yksin vai jonkun tukemana? Uskalla rakastaa itseäsi, niin että uskallat ottaa vastaan sen kaiken rakkauden avun ja mahdollistaa itsellesi sen elämän, joka on sinulle tarkoitettu. Elämään itsestäsi lähtöisin, itsesi näköistä elämää.

Kaiken uuden äärellä ohjaan kuitenkin tunnustelemaan aina omia tuntemuksia ja luottaa niihin. Sen myötä löydät sen oikean tavan juuri itsellesi.

Mitäpä tuohon enää lisättävää kun pysähtymistä ja itseemme katsomista itse kukin.