Sisäinen lapsi

03.02.2021

Lapsi on terve kun leikkii ja niinhän se on.

Mihin katoakaan tuo leikkisyys "aikuisuuteen" kasvaessa ja että ensin työ ja sitten huvi. Voiskohan näitä vaikka yhdistellä luomaan keveyttä kaikkeen tekemiseen ja olemisen äärelle? 

Kaikenlaista sitä on tullut ja tuleekin mietittyä. Jossain vaiheessa tässä kaiken kuntoutumisen, oman itsensä löytämisen yms matkalla oma tukahdutettamani sisäinen lapsi alkoi puskemaan itseään esiin. Kovasti tuntuu kyllä vieläkin muistuttelevan ilon ja leikkimielisyyden äärelle, kun tuppaa menemään tekeminen puskemiseksi tai vaan turhan vakavaksi. 

No niinhän siinä sitten kävi, että eräänä "heikkona" hetkenä, kun tuo "aikuinen minä" oli särkyväisessä tilassa, sisäinen lapseni nousi esiin aloittaen itsensä toteuttamista. Puupölli taas kerrallaan lähti syntymään metsän taikaa, sen enempää suunnittelematta. 

Mikä parasta, niin eipä kauakaan kun omat "pienokaiset" olivat innolla mukana rakantamassa ja luomassa, jotain mistä ei sen tarkemmin vielä tiedetty, jos tiedetään vieläkään. 

Alkuun nikkaroitiin ihan vain iloksemme.. okei, leikiksikin. Nykyään kyllä uskon, että tuo taikametsän toive on, jos edes hetkeksi uppouduttaisiin elämiseen tässä hetkessä, niin kuin lapsi konsanaan.

Miettimättä hetkeen tulevaa tai mennyttä. Uskoen ja luottaen haaveisiinsa ja kaikki voipaisuuteensa. Nähtäsiin taas ne pienet metsän henget, joita mahdollisesti joskus näimme.

 Ne pienen pienet metsänhenget, jotka toivat iloa ja luottamusta pahanmielen ja pelonkin äärellä. 

Synnyttäisi muistuttamaan ja havahtumaan myös tämän hetkisestä tavasta elää, joka on toisen lapsuus ja kaikkien meidän tulevaisuus.