Toivomuskaivon syntyminen

Vuosia sitten oman loukkaantumiseni kuntoutus oli jo hyvässä vauhdissa. Paljon oli vielä kuitenkin edessä mutta askel kerrallaan, katse kuitenkin tulevaisuutta kohden.

Ihan parasta lääkettä oli luonto ja rauhoittuminen. Kasvuaan teki myös käsin luominen. 

Eräänä päivänä pyörittelin pihamaalla ylijääneitä puupöllejä, joita isännältä jää omaa luovuttaan synnyttäen. Siihen aikaan pohdin paljonkin elämän tarkoitusta, kuka olen ja mitä elämässäni todella haluan tehdä. Mikä on elämän merkitys? Tarviiko elämän todelle olla ainaista suorittamista ja puskemista vai voisko elämää elää jotenkin muutenkin...kroppa ottaa lopputilin ja voimat loppuu.

 Kääntelin ja vääntelin kauniita puunpätkiä ja siitä se ajatus sitten lähti vai mitenkä ne jossain mainoksessa sanovat. 

 Innostukselta en kerinnyt mittailemaan, enkä käyttämään vatupasseja. Ruuvaillin ja sahailin ja tadadaaa.. siitähän syntyi toivomuskaivo. 

Myönnän, se ei todellakaan ole rakennettu oppinormien mukaan, mutta pysyy pystyssä. Intuitiivinen luominen on ihan parasta.

Ja ihan parasta, SE TOIMII!!.. Elämäni alkoi ohjautua oikeiden asioiden ja ihmisten äärille ja syvimpiäkin tiedostamattomiakin toiveita alkoi toteutumaan. 

Mikä tärkeintä, olen löytänyt itseni, joka päivä lisää tutustuen ja kehittyen. Tunnen miten haluan elämääni elää ja lisäksi, miten voisin muitakin tukea omalla toiminnallani. 

Moni asia vielä odotuttaa. Pyrin kuitenkin valitsemaan kiireettömyyden puskemisen sijasta, päivittäin. Oikeat asiat järjestyvät kun aika on oikea sydämeni ääntä kuunnellen. Toki kaiken toteutuminen vaatii pysähtymistä itseni äärelle, kärsivällisyyttä ja kuuntelemaan sydämeni ääntä, milloin on aika mihinkin.

Toivomuskaivo löysi paikkansa myös Mäntymäen metsäntaiassa, jossa jokainen vierailessa voi käydä esittämässä toiveitaan maailmankaikkeuden toteutettavaksi. 

Uskalletaan elää unelmoiden ja haaveillen. 

- Paula