Matkalla anteeksiannon ja ymmärryksen äärelle osa2.
Maistuiko Stinat, Otatko vielä lisää soppaa, ennen kuin jatkamme? Vanha nainen, Majuza kysyy lempeällä äänellään Stinan vielä nauttiessa viimeisiä lusikallisia soppaansa. Tyttö nyökkää, edelleen hämmennyksissään katse soppakupin pohjassa.
Vanha isäntä jaksaa vielä hyräillä ja soitella, toki jo hieman hiljaisemmin. Vanha nainen tietää mitä tyttö tarvitsee. Siihen ei tarvita sanoja, hän vain tietää, Stinan hämmästellen tätä samanaikaisesti.
Olet mietteliäs Stinat, haluaisitko kysyä jotain? Majuza kysyy.
-Mitä nyt tapahtuu, Stinat kysyy? Äänessä hieman kärsimättömyyttä ja väsymyksen purkautumista.
- Malttia Stinat, kaikki aukeaa aikanaan. Vanha nainen vastaa. - Alat selvästi voimistumaan.
-Miten Kaiuma jaksaa? vanha nainen vielä jatkaa.
Tyttö kääntyy kurkaten olkansa yli nähden ikkunasta. Kauima lepää silmät ummessa, aivan kun hänkin tietäisi olevansa nyt kotona ja turvassa. Tytön vilkaistuaan Kaiumaa pikaisesti vanha nainen jatkaa:
- Katso tarkkaan ja kuuntele mitä Kaiuma haluaa sinulle sanoa?
Stinat vilkaisee uudelleen pikaisesti tuhahtaen, tuntien jostain syystä kiukkua Kaiumaa kohtaan.
Vanha nainen pyytää katsomaan uudelleen. Kohdistamaan katseen syvemmin, kuunnellen tarkemmin. Tyttö hieman hämmennyksissään kuuntelee vanhaa naista, mitä hän ajaa takaa. Kääntyy kuitenkin pyydettäessä Kaiumaa kohden.
Tyttö katselee hetken. Hänet valtaa pikkuhiljaa hyvin ristiriitainen tunne, joka voimistuu kasvaen.
Kyynelet alkavat nousemaan silmiin, joita lopulta ei voi enää pidätellä, Stinan purskahtaessa itkemään. Kokien samanaikaisesti kiukkua, pelkoa, helpotusta, hätää, valtavaa tunteiden myllerrystä.
Mitä näet, mitä koet, Stinat? Majuza kysyy rauhallisesti ja kannustavalla äänen sävyllä.
Stinat ei hetkeen saa sanotuksi mitään tunteiden purkauksen alta. Isäntä soittaa ja hyräilee kovemmin, joka pikkuhiljaa rauhoittaa Stinan tuntemuksia.
Lyhyet välähdykset matkasta vilahtavat tytön mielessä, eri tilanteissa, tunteiden vaihtelussa matkan aikana. Nousee kiitollisuuden tunnetta, kiukkua, pelkoa, turhautumista.
Päällimmäisen kuitenkin lopulta kiitollisuus. Kiitollisuus kaiken kokeman jälkeen. Kuinka Kauima taisteli sääolosuhteiden etenemisen eteen, tallasi polkuani edessäni, vaihto paikkaa tuulen suunnan mukaan suojatakseen minua viimalta ja pyryltä. Otti suojaansa yön pimeydessä.
Tätä tunnustellen ja vastaan ottaen tytön hengitys salpautuu havahtuen. Miten itsestään selvänä pidinkään tuota kaikkea matkallani.
Samanaikaisesti kiukku nousee uudelleen, joka alkaa purkautumaan. En voi siltikään luottaa Kauimaan.
Se petti minut, ei totellut ja jätti minut vielä pimeyteen, yksin, peloissani!! voitko ymmärtää!!
: - Kertoisitko tarkemmin? vanha nainen kysyy.
Hääräten edelleen keittiön äärellä, selkä tyttöön päin. Tyynenä ja rauhallisena kuin tähänkin asti. Tietoisena kuitenkin kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
Pelko ja hätääntyminen kuuluu tytön äänessä itkun seasta tytön purkautuessa:
- Kaiuma temppuili pidemmän matkaa ja lopulta pakeni sivusuuntaan, johon olimme etenemässä. Oli jo pimeää ja jäin sinne yksin, aivan yksin, ilman mitään. Jälkien perässä löysin lopulta Kaiuman, jonka jälkeen olimmekin pidemmän aikaan eksyksissä. Matkamme piteni Kaiuman temppuilun takia, kun olin muutenkin jo äärimmäisen väsynyt. Miten voin tuollaisen jälkeen luottaa, puhumattakaan olla kiitollinen. Tyttö nyyhkyttää.
Vanha nainen antaa hiljaisuuden tehdä hetken tehtäväänsä puhumisen sijasta, odottaen tytön rauhoittumista.
Odotettuaan hetken, vanha nainen jatkaa:
- Stinat, katso Kaiumaa. Katso tarkkaan ja kuuntele vielä tarkemmin mitä se sinulle haluaa viestiä. Kaikki on nyt hyvin, tässä ja nyt.
Stinat kääntyy hieman vastahakoisesti, mutta luottavaisin mielin katsomaan Kaiumaa, joka avaa samanaikaisesti silmänsä Stinan kohdistaessa katseensa siihen. Kaiuma katsoo tyttöä syvällä silmiin, surullisena, samanaikaisesti viestien helpotusta.
Hetken he katsovat vaan toisiaan, tytön kiukku alkaa laantumaan.
Tyttö alkaa kuulemaan. Hän kuuntelee koko ajan enemmän ja enemmän hämmentyneenä. Hän kuuntelee ja lopulta tipahtaa käsiensä varaan itkien syvältä, syvältä sydämestään.
Vanha nainen kävelee tytön tykö, laskien käden tytön olkapäälle sanomatta sanaakaan. Viestien kuitenkin, että kaikki on hyvin.
: - Taisit ymmärtää, tyttöni? Majuza sanoo hetken päästä.
Tyttö nousee pöydän äärestä, laittaa saappaat nöyränä jalkaan ja itkien juoksee Kaiuman lämpimään ja turvalliseen suojaan.
Vanha nainen seuraa ikkunasta tyytyväisenä, kuullen samalla mitä tyttö porolleen puhuu:
- Anna anteeksi, olen niin pahoillani, kyynelehtien.
En ymmärtänyt kuunnella sinua jääräpäisyydeltäni ja tahdoltani puskea eteenpäin. Halusin matkan menevän haluamallani tavalla, välittämättä ja kuuntelematta ketään muuta, kuuntelematta mikä on meidän molempien ja meidän kaikkien korkeimmaksi parhaaksemme.
En kuunnellut itseäsi, en sinua Kauima, anna anteeksi. En antanut sinulle muuta vaihtoehtoa, tulevan tapahtuvan muuttamiseksi. Edessämme alkanut lumimyrsky olisi mennyt ylitsemme. Ymmärrän nyt. Yritit tottelemattomuudella saada minut mukaasi, pois myrskyn alta. Lopulta jouduit jättämään minut yksin, pimeyteen, jotta tulisin perääsi. Seuraisin sinua pois lähestyvän lumimyrskyn alta, joka olisi matkamme loppu. Ohjasit minut suojaan, syvälle metsään, niin syvälle, etten edes tiennyt myrskyn saapumisesta. Pelastit henkeni myrskyltä, silläkin uhalla, että inhoaisin sinua lopun ikäni, ymmärtämättä totuutta. Ikävän teon takana voi todella olla tarpeellinen syy.
Tyttö painautuu Kaiuman kylkeen. Kaiuma sulkee silmänsä tytön itkiessä.
Vanha nainen huokaa tyytyväisenä ja siirtyy ohjaamaan sairaan miehensä myös hetkeksi lepäämään.
Laittaa muutaman puun tulipesään luomaan lisää lämpöä sekä tunnelmaa tupaan sekä jokaisen sydämiin.
Istahtaa hetkesi keinutuoliin, odottamaan, kunnes on aika taas jatkaa...