Hiljaisuuden aitta

Elämää nähneenä, kokeneena, näkymätöntä elämän viisautta täynnä.

Silmin nähden aikansa elänyt, kovia kokenut. Aistien, eläen omassa rauhassaan ja hiljaisuudessa. Oppien hiljaisuudessa syntyvistä ajatuksista, vahvistuen hiljaisuudessa syntyvien tuntemusten myötä. Seuraten elämää, oppien ja viisastuen koko ajan enemmän ja enemmän. Täysin tietämättömänä tulevasta, kuitenkin luottaen ja uskoen ja unelmoiden.


Ja niin eräänä päivänä, hänen sisäinen kauneutensa, viisautensa aistittiin ja häneen uskottiin. Edessä oli muutto. Edessä oli työtä saadakseen tuon kaiken kauneuden ja viisauden näkyviin meille kaikille, joka tulee vaatimaan kaikilta oman osuuden.

Ensimmäisenä askel oli lähteä purkamaan pala palalta.

Tutustuen, nähden, kohdaten ja korjaten aina tarvittaessa, elämän saatossa syntyneitä säröjä.

Uusi maa tarjosi uuden alustan, mahdollisuuden, tukevasti jalat maassa. Siihen oli hyvä lähteä kasamaan paloja, palapalalta, päivä päivältä vahvempana. Nousten pikkuhiljaa korkeammalle ja korkeammalla taivas avoinna mahdollisuuksille. Saaden tukea hetkissä, joissa tukea tarvittiin. Lopulta saaden suojan myös päänsä päälle, suojaamaan olemistaan elämän myrskyiltä.  

Ilmassa oli aistittavissa ymmärrystä, kuuntelua, unelmointia, huolenpitoa ja rakkautta. Unohtamatta voimaa, mitä missäkin hetkessä tarvittiin. 

Sisäisen kauneuden, voiman ja luottamuksen kasvaessa, tuo kaikki kasvoi myös ulospäin silmin nähtäväksi. 

Kaikki tuo, elämän viisaus, hiljaisuudessa syntynyt oivallukset, rauhoittava läsnäolo ja paljon muuta, tekee nyt työtään Mäntymäen pihapiirissä. 


Kiitollisena jakaen kaikkea viisauttaan, kuka vaan malttaa hiljaisuuden äärelle pysähtyä.