Poropeukalon Maja

Kirjoita alaotsikko tähän

Poropeukalo asialla

Tästä majasta kaikki oikeastaan alkoikin, niin Mäntymäen rakentaminen kuin Metsäntaian syntyminen. Pieni nuotiopaikka oli löytänyt oman kohtansa pihassa ja tarvitsimme sääsuojaa nuotion äärelle. Ylimääräistä puuta oli jäänyt pihaa siistiessä. Niinpä isäntä alkoi luomaan, sen enempää muille puhumatta. Tiesiköhän aluksi itsekään, mitä tuleman pitää.

Isännällä kuitenkin näytti olevan hyvin selvät sävelet tai niin ainakin luulin...

Me muut autoimme siinä missä voimme ja toisinaan pyrimme vain pysymään poissa jaloista. Tuli hetki, kun minun oli aika lähteä käymään kuntoutumisjaksollani isäntäväen jatkaessa luomistaan.  Lähdön hetkellä kuulin viimein, että siitä olisikin syntymässä laavu!

No mutta sehän kuulosti oikein kivalta. Näin sieluni silmin viistokattoisen matalahkon rakennelman, johon voi ryömiä makuupussin sisään pötkölleen illan hämärässä.


Viikon päästä palattuani kotiin, "laavu" oli viittä vailla valmis...

Laavuko tosiaan?

Katselin sitä rakennelmaa monestakin suunnasta ja tarkastelinpa sitä miten päin vaan, niin aina se vaan näytti kaikkea muuta kuin laavulta. Etenkään se ei näyttänyt siltä laavulta, jonka minä olin mielessäni nähnyt. Saatoinkin siinä vaivihkaan käydä jopa googlettamassa ja varmistamassa, pitikö oma mielikuvani laavusta paikkansa. Mietin myös hetken, onko sanavarastossani virhe tai ehkä ymmärryksessäni vikaa.

Noh, niin kuin arvelinkin, niin sain kuin sainkin todeta, että eihän minun ymmärryksessäni mitään vikaa ollut _ tälläkään kertaa. Kyllä se oli nyt isäntä, jonka ymmärryksessä vika oli ja nyt kyllä pahemman kerran! Varsinainen poropeukalo hän olikin, kun luuli luoneensa laavun.

Hetken asiaa miettittyämme ja majaa katseltuamme totesimme. että olkoon nyt. Ei sitä purkamaankaan viitsi ruveta, ihan hirmuinen homma siinä olisi.

Annetaan sille nimeksi vain Poropeukalon Maja, niin se on ihan ok, eihän kukaan kuitenkaan tiedä mikä siitä oli ajatus tulla.