Olemisen Taikaa, mahdollistaen omaa aikaa ja sen synnyttämää taikaa. 

Mitä se on kenenkin kohdalla? Missäkin hetkessä, vaihteleeko se?  Oleminen, pysähtyminen oman itsen äärelle, voisiko se mahdollistaa tunnistamaan todellisia tarpeitamme, mitä kukin meistä tarvitsee, milloinkin? Jos ei juuri siinä hetkessä avautuen niin jättäen siemenen itämään, antaen tilaa tarpeelliselle nousta pintaan kun hetki on oikea. Mitä se sitten on kenenkin kohdalla?

Tarvitseeko olemisen tarkoittaa kuitenkaan tekemättömyyttä? Voisiko oleminen olla tietoista läsnäoloa tässä hetkessä, tietoista olemista tekemisenkin äärellä. Työskentelyä, irtautumista mielen luomasta tarpeesta/vaatimuksista tehdä jotain, tietää jotain? 

Tee kovasti töitä, niin olet jotain? Voisiko se tarkoittaakin työskentelyä oman itsensä kanssa?

Voisiko tekeminen olla kevyttä, elämän virrassa elämistä, olemisen iloa, läsnä olemisen ilon synnyttämää onnea, olemisen ilosta syntyvää luovuutta, olemisen ilosta avautunutta sydämen ohjausta/tarpeiden kuuntelua, elämään tässä ja nyt?

Voisiko olemisen taika mahdollistaa pysähtymistä tai ehkä hiljentymistä. Pysähtymistä oman itsen äärelle, kuulemaan, aistimaan, tuntemaan. Avautumista ehkä oman sydämen äänen kuuntelulle. Havahtumista tarpeellisuudesta, mitä se onkaan kenenkin kohdalla. Antaen ajatusten vaan virrata vapaasti mitään estelemättä, ei niiden syntyä ei niiden eteenpäin jatkamista. Vastaanottaa vaikka hoitavaa energiaa hoitavan luonnon ympäröimänä tai hoitavalla ohjatulla hetkellä.

Voisiko Olemisen Taika tukea irrottautumista edes hetkeksi arjen askareista, ennen kaikkea sieltä mielemme ohjauksesta, mielen luomista tarinoista, vaatimuksista, arvosteluista. Antaa tilaa todellisten tarpeiden esiin pääsemiseen, antaen itselleen hetken aikaa.

Voisiko ne ripustaa hetkeksi narikkaa ja keskittyä vaikka aistimiseen, läsnäoloon kaiken ympäröivän äärellä? 

Voisiko olemisen taika mahdollistaa tukea tarpeenmukaisuuteen saada ohjausta?  Saada tukea, vastauksia pysähtyen itsensä äärelle vai vastaanottaa ohjausta ja opastusta tarvittaessa muita kanavia pitkin tai pysähtyä ohjatusti kuulemaan mitä intuitioni haluaakaan viestiä?

Tuleeko meidän huomattua kaikki mitä elämä tarjoakaan meille jatkuvasti?

Voisiko Olemisen Taika rohkaista vapautumaan mielen ohjaksista edes hetkeksi ja antautua olemisen taian synnyttämällä tuntemuksille ja ohjaukselle ja nauttia olemisesta ilolla, antaa tilaa omalle sydämelle puhua. Harjoittaa voimaantumista tekemisen/ kokemisen kautta?

Havahtua ja laajentua pikkuhiljaa tietoisemmin ja tietoisemmin ymmärryksen äärelle. Havahtua, ymmärtämään, pysähtymään asioiden laajempaan merkitykseen, tarpeenmukaisuuteen, tunnistamaan omia tuntemuksia, ehkä niiden syntyperiäkin. Voiko ymmärryksessä päästä syvemmälle ja syvemmälle?

Havahtua ehkä tarpeeseen muuttaa jotain omassa toiminassaan?  

Voisiko luominen tukea Olemisen Taikaa vai Olemisen taika luomista? Voisiko se synnyttää jotain, ehkä itsestämme, irrottautuen opitusta, uudessa ympäristössä. Piirtää, maalata, kirjoittaa, mitä kaikkea luominen itseasiassa onkaan? Mitä ja miten voimmekaan luoda? Mitä kaikkea mikäkin voikaan synnyttää? Riittääkö aistiminen, voiko se synnyttää luovuutta? Osaanko? Tarviiko tietää tai osata? voisiko vaan kokeilla ja annan syntyä mitä siinä hetkessä syntyy, avautuen intuitiiviselle ohjaukselle, edes hetkeksi.

Oleminen saattaa kutsua rohkaistumaan,  pysähtymään ehkä jännittävien, pelkojen, kipeidenkin asioiden äärelle tai antaa vaan rohkeudella tilaa tarpeellisen nousta esiin kohdattavaksi, kun aika on oikea. 

Ymmärtäen kohtaamaan niitäkin lempeydellä, armollisuudella ja rakkaudella itseään ja tai muita kohtaan, nöyryyttä unohtamatta. 

Pysähtymään rohkeammin ja tietoisemmin omien tunteiden äärelle, mistä ne kumpuaa, miksi? Mitä se voisi olla kohdallani? 

Voisiko sitä antaa itselleen aikaa tai tilaa asioiden tunnistamiseen, käsittelyyn, anteeksiantoon, irtipäästämiseen, itseäni tai ketään muutakaan soimaamatta.

Opetella antamaan itselleen aikaa vaikeissakin hetkissä ilon ja onnen hetkiin, keveyteen ja leikkimieleen. Havahtua ja opetellakin tekemään se mitä juuri siinä hetkessä pystyy tekemään ja päästämään sitten irti. 

Opetella kuuntelemaan ohjausta, milloin on ehkä tarpeen jatkaa vai onko tarpeen päästää jo irti. Vastaan ottaa myös tukea ja apua tarvittaessa. Mitä ja miten se voisi olla kohdallani? 

Tai vaan nauttia elämän mielikuvista mitä mielikuvitus voikaan saada aikaan? vai onko se mielikuvitusta? Onko meille lupa leikitellä kuin lapsena konsanaan?

Olemisen taika mahdollistaa antaen tilaa ehkä unelmillekin ja jättää ne toteutettavaksi jos niin on tarkoitettu. Ymmärtää että mielen tarpeet eivät ehkä ole olekaan niitä mitä tarvitsemme, vaan jotain ihan muuta, johdattaen jonnekin vielä parempaan, mikä on jäänyt mieleltä huomiotta. 

Toivoa elämään tarpeenmukaisuudesta.

Jospa havahtuminen onkin, miten kaikki lopulta on meidän jokaisen valintojen takana. Valitsemmeko vaatia itseltämme tai toisilta, kohdata tarpeenmukainen lempeydellä, havahtua matkaan jota itsemme kanssa käymme, miten olemme tähän pisteeseen kulkeneet. Nähdä kehitys, kasvu, oppimme ja edetä ymmärryksessä seuraavalle askeleelle vai valitsemmeko syyllistää itseämme / toisiamme ymmärtämättömyydestä tai ehkä asettua uhrin asemaan. 

Jokainen hetki on mahdollisuus, mahdollisuus tehdä valinta, luodaksemme tulevaa. Valita nähdä elämän pieniä iloa, rikkauksia, onnen ja ilon lähteitä. Jokainen hetki on mahdollisuus hakea tarvittaessa tukea ja apua, ohjausta ja opastusta. Jokainen hetki on mahdollisuus kuunnella itseään, omia tarpeita. Jokainen hetki on mahdollisuus vastaanottaa. Jokainen hetki on valinta. 

Olemisessa on taikaa. Se antaa aikaa ja mahdollisuuksia. Pysähtyä itsensä äärelle, synnyttäen taikaa havahtua ja ymmärtää, milloin ilon ja naurun kautta, milloin surun ja kyynelten, milloin tekemisen, milloin olemisen, mitä tarvitsen juuri nyt. Hyväksyä sekin hetki kun en todellakaan tiedä. Sitä luonnollista aitoa elämää kaikessa yksinkertaisuudessa tarvitsematta sen suurempia poppas-konsteja kuin pysähtyminen oman itsen äärelle. 

Antaen itselleen tarvitseman ajan, puskematta itseään, vaatimatta itseltään, tarpeenmukaisen saaden virtaa vapaudessa, sydämen saaden avautua vapaudessa, persoonasi saa vastaanottaa tarvitsemaasi vapaudessa, juuri sitä, mitä juuri siinä hetkessä on tarpeen. 

Sen myötä vahvistuisiko myös aito asioiden sisäistäminen, pikkuhiljaa kaiken kasvaen osaksi itseämme, arkeamme, koko olemustamme, elämäämme vaikuttaen hiljalleen kaikkeen ympärillämme?

Jokainen hetki on valinta, jokainen hetki syntyy valinnoistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme. Jokainen hetki on mahdollisuus.

Voisiko olemisen T-aiassa olla mahdollisuus tälle kaikelle tai vaikka vaan askeleen eteenpäin viejä?

Ja loppuun vielä pieni kevennys Neiti Unelmalta... 

...jos et vielä tiennyt niin Olemisen T-aika/ pysähtyminen/ lepo aktivoi niin lihaksistoa kuin hermostoa antaen tilaa niillekin kehittyä ja on muutes tärkeä tapahtuma ihan jo ruoan sulatuksenkin kannalta...vähän niin kuin sisäistää sitä kaikkea oppimaa niin sisäistää sitten sitä jotain syötyä, milloin mitäkin...ja sitten sitä jaksaa taas toimia ja tehdä mitä missäkin hetkessä täytyy tai pitää...vai täytyykö tai pitääkö? no mutta..

Olemisen T-aikaa, iloa ja nautintoa  ihan kaikille meille, sulle eteskin!